Lumikki shoppaili jälleen

Mistä tietää, että allekirjoittanut on ollut joko ihan oikeasti kiltti vuonna 2009 tai sitten vaihtoehtoisesti joku on valehdellut puolestani Joulupukin lähettämille tiedustelijatontuille?

Siitä, että mulla on nyt ensi kertaa elämässäni jotain missä lukee Dior. :D Pukki siis tosiaankin toi sen Kicksin lahjakortin, jota etukäteen toivoinkin. Tänään kävin tuhlaamassa lahjakortin sisukset yllä näkyviin tuotteisiin, joita siis ovat Diorin Diorskin Forever -meikkivoide, Estee Lauderin So Ingenious -puuteri, sekä Make Up Storen peitevoidepaletti ja poskipuna + sivellin. Pussukan ja kuvasta pois jääneen anti-wrinkle -näytepurkin (en ole vanha, EN! Myyjäkin taisi mennä ikäni kanssa halpaan puhuessaan, etten vielä oikeasti moista tarttis nuorelle iholleni. Yeah right, eikö ne jotkut ala käyttää ennaltaehkäiseviä kurttuvoiteita jo 22-vuotiaina, jollainen siis itekin tosiaan olen, köh...) sain kaupan päälle.

Nyt on vissiin ihan pakko opetella meikkaamaankin eikä tyytyä vain lutraamaan jotain ainetta sinne ja toista tänne, kuten olen tähän asti tehnyt meikkaamisen kiinnostaessa mua käytännössä yhtä paljon kuin tuoreen sonnan kaivamisen kissanvessasta. Ei raaski tuhlata hyviä meikkejä siihen samaan pelleilyyn, jota olen harjoittanut yläasteelta saakka. Ja hitot, mutulla sitä mennään todellisuudessa jatkossakin, se on aika varma se. Myyjä muuten kuvasi mua sanalla "Lumikki". On sitä tietty rumempiakin tapoja ilmaista, että asiakas on aivan jumalattoman kalpeakasvoinen haamu. :D

Ja koska itteäni kovasti tympii, kun suurin osa vaateretkuja blogeissaan esittelevistä tyypeistä poseeraa toinen käsi vyötäröllä toisen ollessa väännettynä eteenpäin suorastaan kivuliaan näköiseen asentoon, päätin vastarannankiiskimäisesti tehdä täysin ääripääliikkeen: tadaa, uusi Notre Damen kellonsoittaja -pose on juuri lanseerattu kaikkien huonoryhtisten suureksi riemuksi! Vino hame on brassailuksi tarkoitettua plussaa, koska olen mestari evotuksessa enkä häpeile sitä näyttää.

Takki - H&M (eilen ostettu)
Hame - Seppälä (eilen ostettu)
Kengät - Dinsko (eilen ostettu)
Laukku - Anttila (eilen ostettu, samanlaisen ostin äitille joululahjaksi!)

Mut on nähty vissiinkin turhan usein mustissa takeissa (lue: vaatteissa), kun kaverini mut tänään pitkästä aikaa nähdessään rääkäisi niin, että koko ostoskeskus kaikui: "IHANAN PIRTEEN VÄRINEN TAKKI!!!" :D Eilinen Hennesin aletakkiostos taisi siis osua nappiin muidenkin kuin itteni mielestä. En ole ennen (tai ainakaan lapsuuden jälkeen) omistanut yhtään punaista takkia tai ylipäätään mitään vaatetta, jossa olisi noin paljon punaista kangasta, mutta ihmeen omalta se siitä huolimatta tuntuu. Eipä olisi kukaan vielä pari vuotta sitten uskonut mulla punaista takkia näkevänsä, olenhan suureen ääneen kyseistä väriä vuosikaudet inhonnut. Mielensä muuttaminen on piristävää puuhaa, suosittelen kaikille oikein lämpimästi! ;)

Ja kyllä, uudet saappaani olivat juuri niin ihanat myös käytössä kuin toivoin: niillä oli helppo kävellä eikä tarvinnut suuremmin miettiä askeliaan, vaikken nykyään ihan joka päivä korkeakorkoisia kenkiä käytäkään. Enpä haksahtanut kaupungissa muihin kenkiin, kun omasta mielestä näteimmät olivat jo jalassa. Kyseinen säästövinkki on toiminut kyllä ennenkin.

Tuossa sitten siitä laukustakin vielä lähikuvaa paremman käsityksen saamiseksi. :) Laukussa on kiinni tuollainen söpö pikku pussukka, joka toimii näppärästi kännykkäkotelona. Koska pussukka on tuon keinonahkanauhan avulla jatkuvasti laukun sisältä paikannettavissa, onnistuu puhelimeen vastaaminenkin paljon rivakammin kuin tilanteissa, joissa se perinteinen kännykkäpussi aina hukkuu kaiken muun roinan alle. Kaikissa laukuissa saisi tulla mukana oma pieni kännypussukkansa!

Mitähän vielä. Huomenna onkin taas viimeinen kokonainen päivä kotikonnuilla vähään aikaan, sillä keskiviikkona on jälleen hypättävä ratin taa ja jurnutettava se kuusi tuntia kissojen kanssa Nelostietä pohjoiseen mystiseen paikkaan nimeltä Oulu. Onneksi on tosiaan kuitenkin vielä se yksi päivä aikaa shoppailla, sillä avokkaalle pitäisi niitä joululahjoja jostain nyysäistä ja se on tosiaan huomisen päivän ehdoton ykköstehtävä. Onneksi mulla on jo aika hyvä mielikuva siitä, mitä aion sille pohjoisen tontulle ostaa. ^^

Kenkäale

Niin ne vaan alet taas rytkäistiin käyntiin ja sekös vasta köyhää opiskelijaparkaa ja hänen joululahjarahojaan kovasti viehättääkin. Vaikka sitä kuinka lähteekin alennusmyynteihin ajatuksella "ostan nyt sen kauan etsimäni pipon vaan", niin kumma kyllä yhtäkkiä huomaa kantavansa autolle neljää muovipussia, joista yhdestä sojottaa niin iso kenkälaatikko, että saattaisivat sitä hätäisimmät matkalaukuksikin luulla. On se jännä kuinka äkkiä ne isotkin kassit täyttyy... Anyways, tunnetustihan niitä kenkiä ei ole mulla ennestään tarpeeksi, joten oli enemmän kuin hyväksyttävää hankkia uusi kenkäpari. Tai kaksi, jos oikein pilkun tarkkoja halutaan olla. Tänään siis esittelyvuorossa uudet kengät, joku toinen päivä sitten muita löytöjä. Ja niitähän riittää, kun pääsee kerran vuodessa oikein kunnolla kotikulmillaan villiintymään. :p

Ensin ne epäajankohtaiset eli kesäkengät. Joo-o, kyllä niitäkin voi talvella ostaa, kun keksii vain oikein pätevän tekosyyn. ;) Kun allekirjoittanut vyöryi läpi edellisen kesän kauan parjaamansa trendin edustajien eli gladiaattorisandaalien kanssa huomaamatta kengissään ainuttakaan negatiivista puolta, on hän vallan innolla vastaanottamassa uusia jeesuskenkiä, jos niitä oikein halvalla tarjotaan. Nyt tarjottiin ja vielä sillä samalla epätavallisen notkealla nahka/kumipohjalla varustettuina kuin ekoissa gladiaattoreissani. Jalkaystävällisempiin kesäkenkäpohjiin en ole törmännyt missään. Koskaan. Niinpä lähtivät nahkaiset sandaalit mukaani ja ovat tasan tarkkaan mun kanssani ensi kesänä tuttu näky niin Lahen kuin Oulunkin katukuvassa! Onpahan sitten sopivat popot soljilla ja ilman, fiiliksen mukaan.

Ostin myös saappaat, joita sovitin ensi kertaa haikeana jo syyslomalla, mutten tuolloin ostanut, koska kyseessä oli keinonahkamateriaaliinsa nähden aivan liian suolaisella hintalapulla varustettu pari. ALE:n kunniaksi hinta huokeni 30 eurolla eikä sisäinen kirahvini voinut muuta kuin vikistä ilosta: ostotoimenpiteen suorittaminen oli suoranainen velvollisuuteni. :D Olinhan mä noita käynyt Kempeleen Zeppelinissäkin hipeltämässä, mutten vielä tuolloinkaan taipunut himoni edessä, kiitos sen hinnan.

Olkootkin keinonahkaa, mutta saappaiden muotoilu on jotain niin kaunista, minkä kaltaista en ole yksissäkään nahkakengissä hetkeen nähnyt (kuvioleikkaukset tuovat mieleen Batmanin lepakkokavereineen :D) ja se on aivan riittävä ostoperuste näille uusille mussukoilleni. Eläköön Oulussa odottava oma vaatehuone! Nämä saappaat taitavat päästä kaupunkiajoon jo heti huomenna, kun tarkoitukseni olisi jatkaa ALE-rekkien koluamista kera erään kaverini.

Bonuksena esittelen vielä mitä löysin äidille Lanttila-kirppikseltä ennen joulua: hyvin vähän käytetyt Vagabond-ballerinat huimaan 2 euron hintaan. Itelleni liian isot, äidilleni hänen omien sanojensa mukaan juurikin passelit. :) Saipa nyt sitten hänkin uudet monot ensi kesänä koeajettavikseen.

Mitkäs näistä kovin toisistaan poikkeavista kengistä sattuivat olemaan eniten mieleenne, jos saa kysyä? :)

Joulupäivä kuvina

Tällaista menoa tänään eli joulupäivänä, kun vietimme aikaa niin kotona, hautausmaalla kuin ristiin rastiin, ilman sen suurempaa määränpäätä, Lahen valkeita katuja pitkin ajellen. Pakkasta riitti 15 asteen verran eli aivan tarpeeksi, että sormet jäätyivät kameran kanssa hosuessa.

Pätkistä nauratti, liekö muovinen kuusi vai mikä.

Oli mustavioletti olo. Ja uusi laukku.

Niemen satamasta bongasin perinteisen kauniita laivoja...

...ja pysähtyneitä maisemia.

Sinni hengaili kuusen alla lempimatollaan.

Rakkaaseen ruohonleikkuriini oli lupa nojailla.

Hautausmaalle sai viedä kynttilän etäälle haudattujen
muistoksi. Me veimme oman kynttilämme
"oikealle" haudalle.

Olisipa tällaisia ihanan kiireettömiä päiviä hieman useamminkin... Joulu tuli totisesti tarpeeseen muuttostressin, sairastelun ja kaiken muunkin ahdistavan jälkeen. :)

Jouluaatto

Sieltä se joulufiilis sitten hiljalleen saapui, kuin varkain, vaikka luulin sen pysyttelevän piilossa joulun tuolle puolen. Näin ikäpoliittisten määritysten mukaan "aikuisena" sen fiiliksen tuntee enää hyvin harvoin. Ehkä joulufiilis valtasi mielen pelkästään siksi, että lakkasi yrittämästä väkisin. Olen huomannut, että sama pätee moneen muuhunkin asiaan elämässä.

Tai ehkä stressaaminen lakkasi siksi, että tajusin joulufiiliksen olevankin vain yleistä tyytyväisyyttä vallitsevaan olotilaan. Tajusin kaiken olevan elämässäni juuri niin hyvin kuin ihmisen elämässä asioiden pitääkin olla. Toki kaikilla meillä on ongelmamme, mutta loppupeleissä suurimmalla osalla niistä ei ole mitään merkitystä, jos asetamme asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Ja suurimman ilon sain aivan muusta kuin lahjoista, jotka nekin toki olivat saajilleen mieleen. Suurin ilo oli saada viettää jouluaatto yhdessä vastikään läheisensä menettäneen ihmisen kanssa. Oli helpottavaa tietää, ettei hän joutunut viettämään aattoaan yksin, vaan sai jakaa sen meidän kanssamme, vaikkemme hänen perhettään olekaan. Sillä siinä missä joulu on perhejuhla, on se myös ystävyyden, rauhan, levon ja turvallisuuden juhla. Ihmisen ei ole hyvä viettää jouluaan yksin ja tunnen suurta iloa sen vuoksi, että ainakin yhden yksinäisen ihmisen joulun täytti nauru ja yhteenkuuluvuuden tunne. Siis se oikea joulufiilis.

Oikein rauhallista
ja
rakastavaa joulua
niin kaikille teille, jotka olette vielä kanssamme
kuin niillekin, jotka ovat luotamme jo poistuneet!

Lahjamehtällä

Lahesta hyvää iltaa! :p Vai sittenkin hyvää yötä? Oli miten oli, etelän hetelmänä taas ollaan ja olo on oikein kotoisa, joskaan ei vielä erityisen jouluhtava. Eilinen (tai siis tiistainen, mutta mä elän vielä henkisesti keskiviikkoa) ajelu Oulusta tänne sujui varsin mallikkaasti siitäkin huolimatta, että säästä oli peloteltu kovasti etukäteen ja takana oli vain vajaan kuuden tunnin yöunirupeama, kiitos liian pitkiksi venyneiden muuttoviimeistelyjen. Jouduin lähtöaamuna vielä pakkailemaan kaikki reissukamani ja navigaattorinkin unohdin mukaan ottaa, mutta eipä sitä navigointiin tuolla matkalla tarvita, seuran pitäjäksi sitäkin enemmän. :) Navigaattori on yllättävän hauska vempain, sen olen huomannut! Sen avulla osaa havainnoida ympäristöään aivan eri tavoin ja näkee reissun varrella nekin pikkutiet ja järvet, jotka muuten sujahtaisivat ohi aivan huomaamatta. Oikein kannattava hankinta, en muuta voi väittää, vaikka yleensä ajelenkin ihan tuttuja reittejä, joilla opasta ei tarvita.

Keskiviikko mulla sujuikin sitten vipeltäen pitkin Lahtea (äitin) joululahjoja ostellen. Yllättävän helposti löysinkin kaiken haluamani, kun en suotta pingottanut. Lähdin sillä asenteella, että ostan vain sellaista mistä uskon saajan oikeasti ilahtuvan ja onnistuin mielestäni varsin hyvin, joskin ostin lahjoja paljon enemmän kuin olin etukäteen olettanut. Noh, tuskin tuo haittaa, kun asiat etenivät omalla painollaan ilman sen suurempaa ahdistusta. En kuitenkaan kerro mitä ostin, ettei äiti saa tietää lahjojaan liian aikaisin - hän kun lukee aktiivisesti blogijuttujani. ;) Kuusi me koristellaan vasta huomenna, joten siihen asti lahjoja vahtii joulukoira. Ja tosiaan kuvassa näkyvät lahjat ovat siis vasta ne äitille ostamani, eli omat pakettini puuttuvat vielä joukosta. Huh, saas nähdä monta pakettia ite saan eli millainen keko meillä lopulta kuusen alla onkaan. Se siitä "ostetaan vaan ihan pari lahjaa" -mantrasta taas...

Päivän asu oli jotain hyvin nähtyä viime viikoilta: kirppikseltä ostamani STORY:n mekko on totisesti tullut jäädäkseen, kiitos monikäyttöisyytensä (alla alushame). Oikealla tavalla asustamalla ja "aluspaitaa" vaihtamalla mekon saa muuntautumaan nopsasti niin arkeen kuin juhlaan. Löysin muuten pari uutta potentiaalista muunteluvaatetta päivän seikkailujeni lomassa, mutta niistä lisää sitten joskus myöhemmin oikein kuvien kera. Löysin myös kaksi laukkua. Ja vähän muutakin "tarpeellista". Olihan se nääs selvää, että kun ostaa innolla lahjoja toisille, on pakko raottaa sitä lompakkoa myös omaksi hyväkseen. Juuri sen takia käynkin niin harvoin kaupungissa nykyään. Se touhu tulee aivan liian kalliiksi, kun kaupat pursuilevat ihania mekkoja, laukkuja, pitsiä ja niittejä, joita tunnetusti en vaan osaa vastustaa. :D

Ja saappaathan ovat vanhat tutut Bronxit. Noita kenkiä suorastaan rakastan, vaikka ne saavatkin musta aikaan eräänlaisen kirahvin, joka näkee paljon enemmän pälvikaljuja ja juurikasvuja, kuin tahtoisikaan. Vaan täytyy myöntää, että kyllä sitä tuntee ittensä vallan ylvääksi savannin asukkaaksi, kun kavioiden jatkeena on nyöriä ja mustaa nahkaa! Viis siitä, että kuuden ja puolen tunnin shoppailun jälkeen jalat huutavat kilpaa niin Hoosiannaa, kuin sitä Daavidin poikaakin.

Muutto

Ei oikein tämä blogausaikataulu pidä, vaikka mitä tekisi. x) Perjantaina olin aivan liian väsy blogailemaan, vaikka muuta lupailin ja toivoin, ja eilenkin väännettiin viitisen tuntia tavaroita vanhasta kämpästä uuteen. Aikaa meni toki pakkaamiseenkin. Myöhään illalla olo olikin jo niin ameebamainen, ettei blogailu tullut kysymykseenkään. Sama kiirus on jatkunut tänään. Ei oo helppoo, ei. Mutta ainakin asunnon valinta on totisesti osunut nappiin, jos tuore asuintila tuntui kotoisalta jo silloin, kun matot puuttuivat (iso osa puuttuu edelleen) ja verhojenkin tilalla oli epämääräisiä kangasriepuja, jotka eivät koskaan ole olleet eivätkä tule olemaan oikeita verhoja. Mahtoi olla ikkunamme ohi kulkeneilla naapureilla ihmettelemistä, että mitä hulluja taloon on oikein muuttanut, kun ikkunassa roikkuu jos jonkinmoista eriväristä kangasretkua. :p

Onneksi tilalle on saatu toimivampi, joskaan ei vielä lopullinen verhoratkaisu. Myyntipaketissaan majailleet paneeliverhot löysimme 5 eurolla Paljekirppikseltä, kuin tilauksesta. Täytyy kuvailla ne teille joku päivä, joka ei kuitenkaan tule olemaan huominen, sillä se menee vanhaa kämppää siivoillessa... Tiistaina lähdenkin sitten jo kotikonnuille joulun viettoon ja palailen vasta uudeksi vuodeksi Ouluun. Hässäkkää riittää vuoden loppuun saakka, mutta eipähän ainakaan ole tylsää!

Niin, siitä maanantain "isosta" muutosta voisin lausua pari sanaa. Se meni paremmin kuin osasin haaveillakaan ja vain muutama huonekalu otti kolhuja. Nekin pystyy onneksi ite korjaamaan. Muuttoavuksi saimme pari suorastaan supersankarimaisiin suorituksiin venynyttä kaveriamme, joista toinen varmaan vääntää lähitulevaisuudessa blogiinsa hyvinkin traumatisoituneen kertomuksen perintötiilillä vuoratuista pahvilaatikoista ja muuttopakuni (joka oli muuten aika herkku, vaikka Citikka olikin!) kyydissä matkustamisesta...vai vääntääkö sittenkään? ;) Oli miten oli, muuttopuuhat tosiaan jatkuvat taloudessamme - vai pitäisikö sanoa talouksissamme? - edelleen, sillä vaikka maanantaina hankalimmat muuttotoimet suoritimmekin, on jäljellä vielä iso kasa kaappiroinaa vanhasta kämpästä uuteen roudattavaksi puhumattakaan siitä pahamaineisen tuskaisesta loppusiivouksesta, joka myöskin on tehtävä ennen uusien asukkaiden saapumista. Muuttaminen on kyllä melkoista puurtamista! Emme voi vielä kirppispöytääkään tyhjentää, koska uutta myytävää löytyy kaapeistamme päivittäin eikä turhaa tavaraa kannata alkaa enää täällä uudessa osoitteessa säilömään. Sama myydä pois. :)

Mutta se siitä sitten tältä erää. Seuraavan kerran ehdin kirjoitella varmaankin vasta Lahteen päästyäni, joten siihen saakka oikein iso moi! :) Ja pahoittelen valokuvatonta postausta, mutta ikävä kyllä tietokoneemme, jolla kaikki valokuvat sijaitsevat, majailee parhaillaan jossain valtavan pahvilaatikkokasan keskellä enkä koe erityistä hinkua sukeltaa sekaan...

Pieni älähdys kiireen keskeltä

Voi himputti, että ihmisellä voikin olla hillitön blogaushinku, muttei yhtään aikaa moiseen harrastukseen! Nytkin pitäisi olla tekemässä kouluhommia ja vaikka huomenna on sen homman deadline, en ole vielä edes aloittanut kyseisen tehtävän tekemistä. Muutolla "saattaa" olla hieman osuutta asiaan... Tulin vaan sen pikaisesti sanomaan, että mikäli maailmassa ei suuria mullistuksia kohdalle osu, niin huomenissa ehdin taas ns. "oikeaa" postausta väsäämään. Lopultakin! Pää räjähtää, ellen sitä merkintää ehdi kirjoittaa. Mutta ei mulla tosiaan muuta. Painun tästä nyt koulujuttujen pariin, ettei tarvitse ensi vuodelle rästihommia kerryttää yhtää sen enempää kuin niitä on jo ennestään, kääk. :p

Tähän loppuun vielä hartaan jouluista musaa, ettei tule ihan pelkkä tekstipostaus. Tätä ette tosiaankaan joulukirkoissa tai -juhlissa kuule, ainakaan toivottavasti. Siispä nauttikaa senkin edestä! Videon loppukohtaus on ehdoton suosikkini. :D Palaillaan sen hyvällä säkällä hieman paremman (yeah right, samaa huttua se tulee olemaan kuin aina ennenkin) postauksen kanssa huomenissa, jos kohtalo ja sattuma moisen sallivat.